Positiivisuus on päätös - kirjoitus aggressiivisen positiivisuuden puolesta. - Sani Leino - Social Selling
862
post-template-default,single,single-post,postid-862,single-format-standard,bridge-core-2.9.8,qode-page-transition-enabled,ajax_fade,page_not_loaded,,qode_grid_1300,qode_popup_menu_push_text_top,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-28.2,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,disabled_footer_bottom,wpb-js-composer js-comp-ver-7.0,vc_responsive

Positiivisuus on päätös – kirjoitus aggressiivisen positiivisuuden puolesta.

Positiivisuus on päätös – kirjoitus aggressiivisen positiivisuuden puolesta.

Älä pelästy. En ole kirjoittamassa hattarahuttua ”kivakiva happy thoughts” -ajattelusta, joka on toki tärkeää sekin ja osalle jopa terapeuttinen tapa tutkailla tunteitaan. Nyt kirjoitan kuitenkin positiivisuudesta sen vaivannäön ja viitsimisen kautta.

Positiivisuudesta puhuminen saa monesti rinnalleen mielikuvia pumpulinpehmeistä ajatuksista, herkkyydestä tai jopa heikkoudesta. Tälläisen ajatuksenjuoksun taustalla lienee yleistys, missä varman päälle pelaava realisti osaa olla tiukoissa paikoissa tomerana, siinä missä asioita valoisten puolien kautta katsova varmaan pissii pöksyihinsä kun tulee tiukka paikka, jossa ei ole sijaa sentimentaalisuudelle.

Tälläisten yleistysten taustalla on ärsyttävä harha hattarankevyestä ajattelusta, jossa positiivisuutta vaalivat yksilöt ikäänkuin odottaisivat, että:

Voi kun se tunteiden tuuli toisi tänäänkin mukanaan yhden ihanan Coelhon ja kulhollisen hyvää mieltä millä pärjäisin pitkän päivän läpi hymy huulilla.
Totuus on tietenkin toisenlainen. Kukaan ei synny positiiviseksi tai katso aina asioita valoisten puolien kautta. Kaikkien viikkoihin mahtuu hetkiä, jolloin täytyy aidosti taistella, että jaksaa painaa pitkää päivää kiireen keskellä ja pitää silti positiivinen perusvire. Edesmennyt liikunnanopettajani Hannu Kyösola totesi aikanaan osuvasti:

”Vitutus on vakio, määrä vain vaihtelee.”

Kun siis kaikki ovat alttiita tunteiden heilahteluille, miksi silti tuntuu, että osa porukasta syö aamulla eriväristä puuroa, koska he vaan jaksavat päivästä toiseen pitää yllä hyvää henkeä ja hymyillä, vaikka heitäkin välillä varmasti harmittaa?

Lyhyesti sanottuna, koska nämä ihmiset päättävät olla positiivisia ja taistella sen vuoksi, vaikka välillä pitää aidosti pusertaa. Täytyy muistaa, että negatiivisuus ja kitinä on laiskan henkilön ratkaisu. On aina helpompaa ottaa oma vastuu pois pelistä, kun päätös pistää omat murheet perspektiiviin ja pyrkiä positiivisuuteen, vaikka konttorin kynnysmatolla odottaisikin kasa karhukirjeitä ja kauramaito oli Lidlistä loppu. Ihmiset jotka päättävät eri tilanteista huolimatta valita , ymmärtävät, että positiivinen tunnetila on niin arvokas, että he ovat valmiita taistelemaan tämän tilan saavuttamiseksi, koska se ei aina synny itsestään, mutta on aina lopulta kaiken viitsimisen ja vaivannäön väärti.

Tätä itse kutsun aggressiiviseksi positiivisuudeksi.

 

Monesti käy tietenkin myös niin, että pyrkimällä saamaan muutkin hyvälle tuulelle, saadaan aikaan positiivisuuden porttiteoria, vaikka aamu olisikin alkanut huonosti. Päätös antaa itsestään hieman enemmän muille, kuin oikeastaan välillä jaksaisi, palkitsee aina pitkällä juoksulla myös vaivannäkijän, mutta vaatii työtä ja jatkuvia päivittäisiä ja hetkellisiä valintoja valita muiden hyvä fiilis, omien mahdollisten murheiden tieltä. Se, että itsellään on suu sitruunalla, ei ole syy jakaa huonoa oloa eteenpäin muille, jotka ovat syyttömiä oman elämäsi oikkuihin.

Summaan siis kirjoituksen ytimen lauseella:

Positiivisuus on päätös, joka me teemme joka kohtaamisessa. Se kuinka paljon vaivaa olemme valmiita näkemään ja
tekemään positiivisen asenteen ja mielentilan ylläpidon eteen on jokaisesta itsestään kiinni, jokaisessa tilanteessa.

Ymmärrätkö mitä yritän yskiä? En siis sano, että harmitus ja negatiiviset tunteet tulisi kätkeä, koska nehän ovat luonnollisia ja osa jokaisen arkea, mutta korostan että ulospäinsuuntautuva positiivisuus on päätös, minkä me teemme jokaisessa kohtaamisessamme. Tässäkin asiassa uskon enemmän, että tavoitteellinen toiminta ja päätökset ohjaavat paremmin, kuin toiveet ja ajatukset paremmasta päivästä.

 

Hyvät päivät syntyvät monesti pienten ponnistusten kautta, joihin meillä kullakin on mahdollisuus vaikuttaa omalla tekemisellämme. Päivämme koostuvat pienistä päätöksistä, jotka muuttuvat arjessamme pikkuhiljaa toistuviksi tavoiksi ja iskostuvat sitten positiivisiksi rutiineiksi, jolla käsittelemme asioita, jotka meitä vastaan kulkevat.

Taistellaan siis yhdessä sen vuoksi, että saisimme harmituksesta huolimatta pidettyä perusvireemme positiivisena ja täten myös kanssakulkijoille paremman päivän. Olen niin monesti nähnyt, kuinka pienet päätökset, teot ja eleet muiden päivän parantamiseksi antavat palkinnoksi kymmenkertaisesti ja sen palkinnoista parhaimman, kasvoille syntyvän spontaanin hymyn. Sen se kuitenkin vaatii, päätöksen olla positiivinen.

Päätetäänkö yhdessä tehdä tästäkin parempi ja positiivisempi viikko toisillemme?

Enemmän eforttia ja vähemmän vinkumista ja turhiin asioihin keskittymistä.

Tsemppiä kesään!

Ei kommentteja

Kommentointi on suljettu.